Yksityiskohtia Paaterin kirkosta

Kuvanveistäjä Eeva Ryynänen

Eva Ryynä­nen (1915–2001) oli oma­leimainen kuvan­veistäjä. Hänen elämän­työn­sä ja taiteil­i­jakotin­sa löy­tyvät Paa­ter­ista, joka sijait­see noin 27 kilo­metrin päässä Liek­san keskus­tas­ta Vuon­isjärvel­lä. Atel­jee, kirkko, asuin­raken­nus ja kahvi­la muo­dosta­vat komean kokon­aisu­u­den, jos­sa taiteil­i­jan käden­jäl­ki näkyy vah­vana.

Lapset katselevat Eeva Ryynänen Seitsemän Veljestä -veistosta
Seit­semän vel­jestä, kuva: Jarno Arti­ka

Maalaistytöstä kuvanveistäjäksi

Kuvan­veistäjä Eva Ryynä­nen (o.s. Åsen­brygg, suom. Honka­järvi) syn­tyi 15.6.1915 maalaistalon tyt­tärek­si Vieremäl­lä. Jo lapse­na hän innos­tui veistämään puus­ta eri­laisia eläim­iä, kuten lin­tu­ja, kisso­ja ja hevosia.

Eva Åsen­brygg opiske­li Suomen taidey­hdis­tyk­sen piirus­tusk­oulus­sa (myöh. Suomen Taideakatemi­an koulu eli Ateneum) kuvan­veis­tolin­jal­la vuosi­na 1934–1939, aikana jol­loin naisku­van­veistäjiä oli vielä vähän. Tie opin­toi­hin avau­tui veis­tok­sel­la Vel­jek­set Hiidenkiv­el­lä, joka on nyt nähtävil­lä Paa­terin asuin­raken­nuk­ses­sa. Seit­semän vel­jestä löysi tien­sä useisi­in Evan myöhempi­inkin töi­hin.

Evan opet­ta­jana toi­mi muun muas­sa kuvan­veistäjä Felix Nylund. Samaan aikaan oppi­laitok­ses­sa opiske­li usei­ta myöhem­min ansioitunei­ta taiteil­i­joi­ta, kuten Oskari Jauhi­ainen, Viljo Savikur­ki, Tuu­lik­ki Pietilä ja Veikko Viono­ja. Osa heistä vieraili myöhem­min Evan luona Paa­teris­sa. Eri­tyisen läheinen ja pitkä ystävyys Evalle muo­dos­tui kuvataiteli­ja Bri­ta von Zweyg­ber­gin kanssa.

Paaterin emäntä

Luut­nant­ti Paa­vo Ryynä­nen tuli Evan elämään sota-aikana. Tule­va vihkipari esitelti­in toisilleen Paavon vierail­lessa haavoit­tuneen vel­jen­sä luona Helsin­gin diakonissalaitok­sel­la, jos­sa Eva työsken­teli.

Eva ja Paa­vo Ryynä­nen aset­tau­tu­i­v­at asumaan Paa­terik­si kut­sumalleen pienelle maati­lalle, joka oli lohkaistu Paavon van­hempi­en koti­ti­lan taka­maista. Paa­terin varhaisin raken­nus oli pieni saunamök­ki Sam­maljoen ran­nal­la. Paa­terin pääraken­nus valmis­tui vuon­na 1953.

Tilan töi­den lomas­sa tehdyt veis­tok­set kuva­si­vat luon­toa ja ihmisiä, esit­tävään, melkein­pä naivis­tiseen tyyli­in. Lap­si- ja eläi­nai­hei­den lisäk­si kirkol­liset ja raa­mat­ulliset veis­tok­set kuu­lui­v­at osak­si Ryynäsen tuotan­toa. Hänen veistämän­sä alt­tarire­li­efit ja krusi­fik­sit löy­tyvät edelleen mon­es­ta pohjoiskar­jalais­es­ta seu­rakun­nas­ta. Myös mate­ri­aali­valin­nat erot­ti­vat Ryynäsen mon­es­ta aikalais­es­taan. Joitakin pronssi‑, mar­mori- ja kip­sitöitä luku­un otta­mat­ta teok­set on veis­tet­ty puus­ta.

Eva Ryynänen veistää, Paavo Ryynänen katsoo vierestä
Paa­vo ja Eeva Ryynä­nen istu­vat Paa­terin tuvan lat­tial­la. Eeva veistää Saunapolku-puu­veis­tos­ta ja Paa­vo kat­soo vier­estä. Kuva: Pielisen museo

Monumentaalisin teos

Vuon­na 1991 valmis­tuneesta Paa­terin kirkos­ta tuli Eva Ryynäsen suurikokoisin ja tun­ne­tu­in työ. Se on yhä toimin­nas­sa ole­va pyhäkkö. Paikalliset rak­en­tamisen ammat­ti­laiset toteut­ti­vat kirkon Evan suun­nitelmien mukaises­ti.

Eva Ryynänen ja hänen veistämänsä alttari sekä alttarijakkarat
Eva Ryynä­nen tarkastelee atel­jeessaan kirkkoon veistämiään alt­taria ja alt­tar­i­jakkaroi­ta. Kuva 1990-luvun alku, Pielisen museo.

Kat­so lyhyt video Paa­terin kirkos­ta: