Ulkomuseoalueen rakennukset muodostavat Pielisen museon merkittävimmän kokoelman.
Onni E. Koponen ja Ilmari Karvonen katsastivat kyläkierroksillaan 1950-luvulla sopivia rakennuksia museoon siirrettäväksi. Ensimmäinen rakennus, Virsuvaaran tupa, pystytettiin Pappilanniemelle vuonna 1963. Se oli hankittu museon omistukseen jo yhdeksän vuotta aikaisemmin. Suurin osa rakennuksista siirrettiin alueelle 1960-luvun lopussa.
Ulkomuseoalueen laajentuminen
Ensimmäiseksi ulkomuseoalueelle valmistuivat piha-piirit. Museon vanhin rakennus, Lukan pirtti, siirrettiin Vuonislahden Saksalasta. Siellä se oli palvellut viimeksi heinälatona. Siirron yhteydessä rakennuksiin jouduttiin tekemään joitakin muutoksia, mutta pääsääntöisesti ne pyrittiin säilyttämään alkuperäisessä muodossaan. Tulisijojen siirtäminen sellaisenaan ei ollut mahdollista, joten niistä yritettiin tehdä tarkat rekonstruktiot.
Savotarantaa rakennettiin 1970-luvun alussa. Sen jälkeen pystytettiin maatalousosaston rakennukset. Viimeisenä alueelle on siirretty Saariahon partiomaja vuonna 2017. Palo-osaston sammutuskalustoa täydentämään tuotiin 1980-luvulla Pankakosken tehtaan käytössä ollut palojuna.

Rakennuksia riittää
Ulkomuseoalue on kooltaan noin puolitoista hehtaaria. Nykyisin se on Lieksan kaupungin omistuksessa. Alue on rakennettu melko tiheään, joten uusia rakennuksia ei ulkomuseoon enää mahdu. Nykyisin ulkomuseoalueella on yli 70 rakennusta ja rakennelmaa. Alueen pohjakartassa on peräti 96 numeroitua kohdetta.
Viime vuosikymmeninä on tehty ulkomuseoalueen kunnostustyötä EU-rahoituksen turvin ja Metsämiesten Säätiön tukemana. Pappilanniemen maaperä osoittautui lietteiseksi jokisuistomaaksi ja rakennukset alkoivat vajota vetiseen maaperään. EU-hankkeiden aikana 1990-luvulta lähtien aluetta on salaojitettu ja rakennusten perustukset tehty uudelleen. Lahonneet hirret on vaihdettu uusiin ja kattoja on korjattu.

