Ulkomuseo

Suomen toisek­si suurim­man ulko­museon rak­en­t­a­mi­nen aloitet­ti­in vuon­na 1963 Vir­su­vaaran tuvan pystyt­tämisel­lä. Ulko­museo­ta oli suun­nitel­tu jo kym­menkun­ta vuot­ta. Paikkaa oli etsit­ty sil­loisen Liek­san kaup­palan keskus­tan lähialueelta. Kotiseu­tuneu­vos Onni E. Kopo­nen ja ylimet­sän­hoita­ja Ilmari Kar­vo­nen oli­vat keskeisiä henkilöitä museon suun­nit­telus­sa ja rak­en­tamises­sa.

Ulko­museo­ta varten vuokrat­ti­in Pielisjär­ven seu­rakunnal­ta maa­ta Liek­san­joen ja Soko­joen yhtymäko­hdas­ta pap­pi­lan vier­estä. Alueelle alet­ti­in siirtää raken­nuk­sia eri puo­lil­ta Liek­saa ja Pielisjärveä. Ulko­museon kiihkein raken­nuskausi oli 1960-luvun puo­livälistä 1970-luvun puo­liväli­in. Nyky­isin ulko­museoalueel­la on yli 70 raken­nus­ta ja raken­nel­maa.

Ulkomuseon rakennukset

Ulko­museoalueel­la on kolme eri vuo­sisadoil­ta ole­vaa pihapi­ir­iä. Ulko­museon van­hin raken­nus, Lukan pirt­ti, on vuodelta 1765. Van­him­man pihapi­irin tupa on sis­ustet­tu 1600-lukua edus­tavak­si. Pielispi­han raken­nuk­set ovat 1700–1800-luvulta. Nuorin pihapi­iri, Liek­savoisen mök­ki, on 1910–1920-luvulta. Talon­poikaiseen elämän­muo­toon kuu­lu­vat myös museon tuulimyl­ly ja kak­si ves­imyl­lyä sekä maat­alouteen ja kalas­tuk­seen liit­tyvät raken­nuk­set, kuten kun­nan jyvä­makasi­i­ni, kuiv­aamot sekä verkko- ja nuot­tako­ta.

Laaja metsätyöosasto

Savotaran­taan on pystytet­ty neljä savot­takämp­pää. Kolme van­hin­ta on tehty hir­sistä kirveel­lä veistämäl­lä ja nuorin par­ruista. Lisäk­si met­sä­työosas­tossa on savotan sauna, tal­li ja ampari eli hart­suait­ta. Savot­ta­lais­ten asum­istapaa 1800-luvul­la edus­taa met­säsauna. Uit­totöi­hin liit­tyvät uit­toma­ja, laavut, hart­su­va, Pielisen pont­tuu, soho ja eloku­van teossa käytet­ty tukki­laut­ta. Met­sä­työosas­tossa on esil­lä met­sätöi­hin ja uit­toon liit­tyvää välineistöä ja työkalu­ja koneel­lis­tu­mista edeltävältä ajal­ta. Ylimet­sän­hoita­ja Ilmari Kar­vo­nen vas­tasi Savotaran­nan suun­nit­telus­ta.